Naisen tuoksu / The Scent of a Woman

 

20160405_105901

En ole kirjoittanut vielä tuoksuista, vaikka olen aina rakastanut hajuvesiä, ja käyttänyt viime vuosina paljon aikaa oppiakseni niistä lisää. Tuoksuista kirjoittaminen on ainakin minusta vaikeampaa kuin vaikkapa väreistä ja kuvista. Tunnen, että minun on helpompi kuvailla tuoksuja vaikkapa värein kuin sanoin. Mutta nyt on aika aloittaa,  luonnollisesti tärkeimmästä tuoksustani, eli tuoksusta, jota usein kuvataan nimikkotuoksuksi.

En käytä nimikkotuoksuani aina ja kaikkialla. Löysinkin sen vasta vankasti aikuisena vuonna 2004, ja hiukan sattumalta. Olin jo pidemmän aikaa pitänyt useista Guerlainin tuoksuista, eritoten lämpimän itämaisesta Samsarasta ja 1999 lanseeratun Aqua Allegoria -sarjan ensimmäisistä tuoksuista. Milanon lentokentällä silmiini sattui viiden pienen Guerlain-pullon paketti, jossa olivat mukana myös Samsara ja monien ystävieni käyttämä Shalimar. Ostin paketin näiden tuoksujen takia. Mukana tuli myös kolme muuta tuoksua, tuolloinen uutuus L’Instant de Guerlain, 90-luvun lopun bestseller Champs-Elysée ja klassikko Mitsouko. Huomasin pian, että  lähespä allergiaoireita voimakkaalla mimosan tuoksulla aiheuttava Champs-Elysée jäi käyttämättä kokonaan, mutta tartuin aiemmin hitusen outona pitämääni Mitsouko-pulloon uudelleen ja uudelleen. Olen kasvanut metsissä, ja rakastan puun, sammaleen ja jäkälän  tuoksua sateella. En kuitenkaan ollut kuitenkaan koskaan tullut ajatelleeksi, että jäkälälle voisi tuoksua, ja vielä elegantisti! Kun käytin Mitsoukoa, minusta tuntui kuin olisin pukeutunut 60-luvun  Givencyn haute couture luomukseen, vaikka päälläni olisi ollut farkut.

Säästin kuitenkin vuosia pikkupulloani nimenomaan tärkeisiin ja arvokkaisiin tilaisuuksiin, sillä Guerlainin klassikkotuoksuja ei saanut Suomesta. Mutta kun Stockmannin Guerlain-pisteelle saatiin viitisen – tai ehkä seitsemisen –  vuotta sitten eau de toilette -versiot useista Guerlainin klassikkotuoksuista, pyysin Mitsouko-pullon joululahjaksi. Vaikka säännöllisesti käyttämieni hajuvesien määrä on tuon jälkeen kasvanut kolmesta tusinaan, olen avannut jo neljännen 50 ml:n Mitsouko-pullon.

Ehkäpä viime vuosina Mitsoukon käyttöäni on rajoittanut hitusen se, että olen tullut tietoiseksi tuoksun arvokkaasta historiasta ja sen parfyymitietäjien keskuudessa nauttimasta maineesta. Monet asiantuntijat nostavat Mitsoukon jopa Klassikkojen Klassikoksi. Se on myös yksi neljästä tuoksusta, jotka Al Pacinon esittämä everstiluutnanti Frank Slade mainitsee Naisen tuoksu -elokuvassa. Klassikkoasema on säilynyt siitäkin huolimatta, että tuoksun koostumusta on jouduttu muuttamaan mm.  päätuoksun valkohankajäkälän osoittauduttua hermomyrkyksi ja EU:n kiellettyä sen käytön kosmetiikassa.

Guerlainin tuoksutalon ammattitaidolla muutokset 2004 ostamani pullon, joka on edelleen puolillaan, ja uusimman pulloni sisällön välillä ovat kuitenkin tuoksun asetuttua iholle minimaaliset. Tuoksua suihkuttaessa vanhemmassa Mitsoukossa on täysin uudesta puuttuva kellarinen tuoksu, jonka uskoisin olevan juurikin sitä aitoa valkohankajäkälää.  Kuivumisen jälkeen uudessa Mitsoukossa korostuu ehkä  vanhaa enemmän vetiver, mutta tämä käy minulle hyvin, koska vetiver on lempiainesosiani tuoksuissa. Kaiken kaikkiaan, Mitsouko on klassikkotuoksu tuntumatta vanhahtavalta. Se ei muistuta viimeisten kymmenen vuoden aikana markkinoita hallinneita makeita kukkaistuoksuja, saati vuosituhannen vaihteen unisex-tuoksuja, mutta voimakkaammin siinä tuoksuvat jäkälä, vetiver ja persikka sopivat hyvin nykyelämän vaatimuksiin. Mitsouko on yhteisössä aktiivisen naisen tuoksu, ei päällekäypä ensinuuhkaisulla, mutta silti kiinnostava.

Itselleni Mitsouko on ollut portti metsäisten chypre-tuoksujen maailmaan. Chypre-tuoksut eivät yllättäen tunnu olevan kovinkaan suosittuja metsämaa-Suomessa, mutta itselleni chypre-tuoksut ovat  lohtutuoksuja, koska ne muistuttavat minua lapsuuden mökkikesistä. Chypre-tuoksu käytettynä keskellä loskaista Helsingin talvea saa minut hyvälle mielelle yhtä varmasti kuin pala margherita-pizzaa.

Joten, käyttänen Mitsoukoa vielä pitkään, ja monissa eri tilanteissa.

 

 

I’ve yet to write about scents, even if fragrances have become a true hobby for me in the past couple of years. I just find writing about more scents difficult than writing about forms and colors. In fact, I  find describing scents with colors the easiest way to classify them. But it’s finally time to begin, and I think the best way is to write about my signature scent.

I’m not one of those people who wear their signature scent always and everywhere. I even only discovered it when I was fully grown up, in 2004, by chance. I’d tried and liked many Guerlain scents, especially the warm oriental Samsara and the first scents of Aqua Allegoria line launched in 1999. I was passing through Malpensa Airport near Milan, when I found a traveller set of five Guerlain scents, including my favorite Samsara and the perfume of choice of many friends, Samsara. I bought the set for these two scents. Other scents included were the recently launched L’Instant de Gueralain, the bestseller back in the day, Champs-Elysée and a classic Mitsouko. I quickly noticed the mimosa in Champs-Elysée was too much for me, but I was reaching out for Mitsouko more and more often. I’ve grown up in the middle of woods, and loved the smell of wood and moss in the rain. But I would have never imagined you can smell of moss, and be the picture of elegance! When I wore Mitsouko, I felt like I was in a 1960’s haute couture by Givency, even if I was truly wearing my jeans.

That said, I was saving my small bottle of Mitsouko for very special occasions, since the scent wasn’t available in Finland. But when Guerlain stall at our local department store Stockmann started carrying some of the iconic Guerlain perfumes in eau de toilette, Mitsouko got on the top of my Christmas wishlist. Even if I’ve since gathered a small collection of perfumes I use regularly, I’m now on my 4th 50 ml bottle of Mitsouko.

More than anything, I’ve started to carry a certain respect for Mitsouko since I’ve discovered how highly perfume afacionados regard it. For many, it’s even The Classic, the best scent ever made. It’s also one of the only four perfumes Liutenant Colonel Frank Slade, played by Al Pacino, mentions in Scent of a Woman. The status doesn’t seem to have changed despite sometimes forced reformulations. For instance, the use of the main accord, oak moss, delivered from actually oak moss, is now banned by EU, because the toxin levels present in it.

Since people at Guerlain know their craft, the changes between my 2004 bottle, which is still half full, and the most recent one, seem minimal once the perfume has dried. When sprayed, my older Mitsouko does, indeed, have an earthy note missing from the new one, probably due to true oak moss extract used. The new Mitsouko does seem to have stronger vetiver note, but I’m not offended by it, since vetiver is one of  my favorite notes. In any form, Mitsouko is a classic, but not dated, scent. It couldn’t be further away from the now fashionable sweet florals or even the acquatic scents of the turn of Millenium. Yet, the main notes, oak moss, vetiver and peach seem to fit the 21th century lifestyle. Mitsouko is a scent for an active, outgoing woman, not overbearing at the first sniff, yet very interesting.

For me, personally, Mitsouko was a gateway to chypre scents. I’ve never quite understood the lack of popularity of chypres in Finland, since the country is covered by woods. For me, chypres are  comforting scents, taking me immediately to my childhood summers at the cottage even in the slushy, grey Winters of Helsinki. They are immediately lifting my mood, just like a good slice of pizza margherita.

Therefore, I think I’m going to be wearing Mitsouko in decades to come, and in many occasions, too.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Mä itseasiassa just vähän aika sitten hommasin tämän EdT:n, joku tuossa klassikossa kiehtoo. Tarvin tietyn fiiliksen, että voin käyttää. On varmasti yksi yllätävämpiä valintoja itselleni, mutta ehkä se on juuri se metsäisyys joka kiehtoo, metsän keskellä kun asuin ensimmäiset 19 vuotta elämästäni. 🙂

    Tykkää

    1. Tätä kirjoittaessani luin, että Mitsouko on ollut myös Charlie Chaplinin suosikkituoksu. Löytyy mielenkiintoisia käyttäjiä tosiaan!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: